Koodikoulussa opetaan lapsille pelien omaisissa ympäristöissä ohjelmointia. Ohjelmointi kehittää lapsen loogista ajattelua, tietotekniikan tuntemusta, kielellisiä taitoja, sekä matemaattisia kykyjä. Koodikoulussamme pyritään ohjelmoinnin kautta saamaan peruskoulussa opetettaviin perinteisiin aineisiin hauska lisämauste, ja ruokkia innostusta oppia uutta.

”Lapseni on diginatiivi, eikä tarvitse ohjelmointia”. Ajatus diginatiivista lapsesta on hiukan absurdi, lapsi saattaa toki pelata sujuvasti pelejä tabletilla, tai käyttää sujuvasti ohjelmia ja appeja. Mutta se on sujuvilla käyttöliittymillä luotujen ohjelmien luoma illuusio. Lapsi ei ymmärrä mitä laitteen sisällä tapahtuu. Tilannetta voi verrata jalkapallon pelaamiseen, kuka tahansa potkii palloa, mutta tekniikan ja lajin säännöt pitää oppia. Koodikoulun avulla lapselle luodaan käsitys siitä mitä laitteen sisällä tapahtuu kun sitä pyyhkii ja napsuttelee.

”Lapseni viettää liikaa aikaa ruudun ääressä.” Varmasti totta, että lapset viettävät paljon aikaa ruutujen ääressä. Peleissä on hyvät ja huonot puolensa. Pelit opettavat paljon elämästä, kuten etiikkaa, ongelman ratkaisukykyä, mutta niissä on myös paljon huonoja puolia: koukuttavat ja passivoivat. Ohjelmoinnin avulla passivoinnista päästään eroon, kun enää ei kone kerro käyttäjälle mitä tehdään, vaan käyttäjä kertoo koneelle mitä tehdään.

Ohjelmointi tulevaisuudessa ja jo nyt yhtä tärkeää kuin ylimääräisen kielen osaaminen, ohjelmointihan on kommunikointia ihmisen ja koneen välissä. Suurinosa tulevaisuuden töistä vaatii, jollei ohjelmointitaitoja, niin ainakin ymmärrystä siitä mitä koneen sisällä tapahtuu. Koodikoulun kautta ei valmiita koodareita lapsista tehdä, mutta että lapsella on myöhemmin kyky helpommin oppia lisää.